UNTO PUSA – Kubismi ja kansallinen kuvasto
Maire Gullichsen ja modernismi -sarja
Unto Pusa maalasi ensimmäisen kubistisen teoksensa Katunäkymä vuonna 1949. Teos tunnetaan myös nimellä Kubistinen Chevreuse. Pusa oli työskennellyt tässä Pariisin lähellä sijaitsevassa pikkukaupungissa puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin työstäen maalauksiaan Cézannen tavoin illusoorisuudesta vapaina pienoismaailmoina. Pusalle Cézannen taide ei edustanut vain muotoja yksinkertaistavaa tyylittelyä. Kyse oli pyrkimyksestä ymmärtää maalauksen sommittelua ohjannutta ajattelua. Neljäkymmentäluvun lopulla Pusa näki Pariisissa Fernand Légerin retrospektiivisen näyttelyn, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Pusa oivalsi sen, miten taideteoksen sommitelman kaikki muodot ovat tasavertaisia keskenään ja tavalla, jossa taideteoksen aiheenvalinta ei ole enää hallitsevassa asemassa.
TIEDOTE
Unto Pusa maalasi ensimmäisen kubistisen teoksensa Katunäkymä vuonna 1949. Teos tunnetaan myös nimellä Kubistinen Chevreuse. Pusa oli työskennellyt tässä Pariisin lähellä sijaitsevassa pikkukaupungissa puolitoista vuosikymmentä aikaisemmin työstäen maalauksiaan Cézannen tavoin illusoorisuudesta vapaina pienoismaailmoina. Pusalle Cézannen taide ei edustanut vain muotoja yksinkertaistavaa tyylittelyä. Kyse oli pyrkimyksestä ymmärtää maalauksen sommittelua ohjannutta ajattelua. Neljäkymmentäluvun lopulla Pusa näki Pariisissa Fernand Légerin retrospektiivisen näyttelyn, joka teki lähtemättömän vaikutuksen. Pusa oivalsi sen, miten taideteoksen sommitelman kaikki muodot ovat tasavertaisia keskenään ja tavalla, jossa taideteoksen aiheenvalinta ei ole enää hallitsevassa asemassa.
Kubismi ei kotiutunut täydellä voimalla suomalaiseen taiteeseen. Lähinnä se nähtiin vain tyyliä luovana elementtinä eikä suuntauksen teoreettinen perusta onnistunut herättämään suurempaa kiinnostusta. Monumentaalinen maalaustaide oli kuitenkin alue, johon kubismin katsottiin soveltuvan hyvin. Viisikymmentäluvun puolivälissä Pusan kiinnostuksen kohteeksi oli Légerin rinnalle tullut myös Robert Delaunayn orfismi. Neoimpressionisteilta ja fauvisteilta saatujen vaikutteiden pohjalta Delaunay kehitti taidetta, jossa näkyvä todellisuus rakentui maalauspinnan rytmien ja värisointujen yhdistelmänä. Pusa sovelsi näitä ajatuksia Pohjois-Karjalassa, jossa hän vuonna 1955 maalasi Pamilonkosken äärellä mm. teoksen Elämäniloa. Maalaus sai lisänimekseen Ylistys Delaunaylle. Kaksi vuotta myöhemmin hän maalasi samasta aiheesta Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmaan kuuluvan teoksen Ympyrä neliössä. Hommage à Delaunay I.
Pusan pyrkimys omaperäisyyteen sai hänet suuntaamaan kubistiset ambitionsa aiheisiin, jotka olivat vieraita puoli vuosisataa aikaisemmin syntyneen taidesuunnan mestareille. Kotimaisten koskiaiheiden rinnalla Pusa maalasi keloja ja kantoja sekä kiinnostui suomalaiseen rakennusperinteeseen kuuluvasta hirsisalvoksesta. Syntyivät mm. maalaukset Aitta kubistiseen ja Aitta orfistiseen tapaan sekä Vesimylly Kuusamosta. Seuraavat Aitta -sarjan teokset ehtivät vuonna 1956 perustetun PRISMA-ryhmän toiseen näyttelyyn, josta Uuden Suomen arvostelija kirjoitti: ”Pusa osoittaa todellisen tiedemiehen uutteruutta maalauksellisten lakien paljastamiseksi. Kokonainen seinä näyttelyssä kuvastaa sitä tutkimustyötä, minkä hän suorittaa yhden aiheen, koskimaiseman hallitsemiseksi”. Värimaalauksen ja abstraktin taiteen edustajista koostuvan Prisma-ryhmän muut taiteilijat olivat: Yngve Bäck, Ragnar Ekelund, Torger Enckell, Gösta Diehl ja Sigrid Schauman sekä Sam Vanni. Ekelundia lukuun ottamatta kaikki ovat edustettuina Maire Gullichsenin taidesäätiön kokoelmassa.
Viisikymmenluvun lopulta lähtien Pusa suuntautui määrätietoisesti monumentaalimaalaukseen. Tämä heijastui seuraavalla vuosikymmenellä mm. suurikokoisina henkilösommitelmina kuten Légerin hengessä maalattu Neljän sepän sunnuntai vuodelta 1963. Modernia yhteiskuntaa ja rakentamista edustavan Saimaan kanava –tyyppisten maalausten rinnalle Pusan tuotantoon ilmestyivät luonnonmaisemaa ja kaupunkiympäristöä tyylitellyn kurinalaisesti tarkastelevat kuvaukset. ”Sellainen ol Viipuri” -laulun pohjalta syntynyt maalaus yhdistää paikkakunnan tunnetuimmat rakennukset, leikkivät lapset, työmiehet, vuokra-ajurit ja maalaiset rattaineen yhdeksi suureksi sommitelmaksi. Vielä viimeisinä vuosina Pusan taiteeseen astui uutena piirteenä tunnemerkityksellä ladattu väri. Unto Pusan mukaan taiteilijan ei tule jäljentää luontoa. Hänen oli tehtävä jotain, joka on yhtä kaunista kuin luonto.
Vuonna 2007 järjestetyn Maire Gullichsenin satavuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä tehtiin päätös, jonka mukaan yksi Porin taidemuseon näyttelytiloista varataan jatkossa Maire Gullichsenin nimeä kantavan säätiön kokoelman ja siihen liittyvän taiteen esittelyyn. Maire Gullichsen ja modernismi -sarja käynnistyi syyskaudella 2007 näyttelyllä Ellen Thesleff ja aikalaiset. Taidesäätiön kokoelman lisäksi UNTO PUSA. Kubismi ja kansallinen kuvasto -näyttelyssä on teoksia Aineen taidemuseon, Etelä-Karjalan taidemuseon ja Helsingin kaupungin taidemuseon sekä Valtion taidemuseon ja Imatran taideyhdistyksen kokoelmista.
Lisätietoja näyttelystä:
Taidemuseonjohtaja Esko Nummelin. esko.nummelin@pori.fi Tel 044 701 1085; 02 621 1085
Lehdistökuvia: www.poriartmuseum.fi > tiedotusvälineet > lue lisää näyttelystä > lehdistökuvia