UNTO PUSA – FIGUURIN MONUMENTAALISUUS JA KOSMISET MUODOT

Maire Gullichsen ja modernismi -sarja

Täsmällisiä ja geometrisia muotoja ihaillaan, mutta vain valpas ja herkkä hahmottelija pystyy valamaan geometrisin kuvioihin rytmillisen ilmeikästä elämää. Luova taide ei ole velttoa estetiikkaa eikä salamyhkäisesti mumisevaa hurmahenkisyyttä. Kaikki taide on elävää dynamiikkaa, joka luo ja muovaa oman ympäristönsä. Näin kirjoitti Unto Pusa Plastillinen sommittelu –oppikirjassaan huomauttaen lukijoilleen samalla niistä rajoituksista, joita taiteen opettamisessa kohdataan.

Figuurin monumentaalisuus ja kosmiset muodot –näyttely tarkastelee suomalaisen monumentaalimaalauksen mestarin ja taiteenteoreetikon tuotantoa Pusan taiteelle ominaisen Kolmen sulottaren tematiikasta.

Yhteistyössä. Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta, Helsingin kaupungin taidemuseo ja Aineen Taidemuseo, Tornio.

TIEDOTE

Maire Gullichsen ja modernismi -sarja.
Porin taidemuseo, projektihuone 10.10.2008 – 01.02.2009

”Luoja loi maailman, mikro- ja makrokosmoksen, niin ilmeikkään monitahoiseksi, että tarvitsemme määrättömän määrän erilaisia tieteitä edes aavistaaksemme tietämyksemme ja tuntemuksemme rajallisuuden Suureen Tuntemattomaan nähden.” ”Ei ole kahta täsmälleen samanlaista käpyä, ei lehteä. Kastepisarat eivät milloinkaan laskeudu samalla tavalla samalle lehdelle. Ja kuitenkin tiedämme, että tuossa on kuusen käpy, tuossa koivun lehti, tuo on pääskysen pyrstö, tuo on jääkide ja tuollainen on haukan lentotapa.”

Unto Pusa, Kaava – elävä muoto. Teoksessa Unto Pusa: Taiteesta. Jyväskylä 1982.

Kreikkalaisen mytologian kolme sulotarta Aglaia, Eufrosyne ja Thaleia – eli Khariitit – edustivat kirkkautta, iloa ja kukoistusta. Unto Pusa kiinnostui kolmen sulottaren teemasta sota-aikana saatuaan lahjaksi taidemaalari ja kuvanveistäjä Aristide Maillolia (1861-1944) käsittelevän julkaisun. Ensimmäisen KOLME SULOTARTA -maalauksen Unto Pusa teki ihailemansa Paul Cézannen (1839–1906) hengessä vuonna 1947. Teos on Pusan varhaisin tunnettu alastontutkielma.

Pusa perehtyi modernin maalaustaiteen mestareiden tuotantoon matkustaessaan ensimmäisen kerran Pariisiin vuonna 1947. Matka oli sykähdyttävä elämys. Näyttely- ja museovierailut saivat Pusan vakuuttuneeksi impressionismin, ekspressionismin ja kubismin asemasta Euroopan taiteen merkittävimpinä suuntauksina. Chartresin katedraali muistutti matkailijaa kuitenkin tradition merkityksestä. Sitä ei saanut unohtaa.

Fernand Légerin retrospektiivinen näyttely ja opinnot Légerin akatemiassa suuntasivat Pusan taiteen uudelle uralle. Vuonna 1949 valmistui neljäs alastontutkielma Istuva malli. Teos edusti jo Pusan myöhemmälle tuotannolle ominaista näkemystä. Voimakkaasti ja määrätietoisesti käsitelty musta viiva rajaa selkeää muotoa, joka nousee esille yhtenäistä taustaa vasten. Kiinnostus Egyptin, Assyrian ja Kreikan sekä Bysantin monumentaalitaiteeseen syvensi Pusan ajattelua ja laajensi käsitystä henkilöfiguurien roolista kuvataiteissa. Léger oli ollut kiinnostunut Egyptin taiteesta jo 1920-luvun alusta alkaen ja sitä ylistivät myös mm. Amédée Ozenfant ja Charles-Édouard Jeanneret (so. Le Corbusier) vuonna 1918 julkaisemassaan purismin manifestissa.

Sulottaret -teemaan Pusa palasi 1960-luvun alussa, jolloin hän oli hionut tyylinsä valmiiksi. Cézanne -henkinen ilmaisu ja siveltimen käsittely oli antanut lopullisesti tilaa älyllistä otetta ja voimakkaita virikkeitä tavoittelevalle näkemykselle. Ankarat ääriviivat ja taustan itsenäisesti sommitellut väripinnat muodostivat selkeän kokonaisuuden. Klassisen antiikin traditiosta suodattuneet vaikutteet syvenivät Pusan vierailtua Pompejissa. Esimerkiksi vuonna 1963 valmistunutta Kolme sulotarta -maalausta hallitsee hehkuvan punainen monokromaattinen tausta. Samaan aikaan maalausten figuurit ovat muuttumassa puhtaiksi sommittelumuodoiksi, jotka oli mahdollista korvata millä tahansa muulla muodolla.

Kuusikymmentäluvun puolivälistä alkaen Pusan maalausten aihevalikoimaan tulivat kannanotot ja osallistuminen. Suuntaus huipentui vuonna 1968 valmistuneessa maalauksessa Ruoskijat. Karjalan alueen ns. Vanhan Suomen talonpoikien kohtaloja kuvaava teos on kannanotto sorrettujen puolesta sortajia vastaan. Vuosien kuluessa taiteilijan kiinnostus väreihin kasvoi. Alastoman naisfiguurin teemaan Pusa palasi yhdessä viimeisimmistä maalauksistaan, suurikokoisessa teoksessa Iso Iita. Selkeiden ääriviivojen tilalle oli astunut futuristinen liikkeen kuvaus ja faseteiksi hajonnut värin käsittely. Älyllisen otteen rinnalla työskentelyä ohjasi nyt myös tunne. Iso Iita -maalaus on täynnä lämpöä ja aistillisuutta.

Lisätietoja näyttelystä: taidemuseonjohtaja Esko Nummelin, esko.nummelin@pori.fi, puh. 02 621 1085 tai
näyttelyamanuenssi Laura Selin, laura.selin@pori.fi, puh. 02 621 1089
Lehdistökuvia: www.poriartmuseum.fi > tiedotusvälineet> lue lisää näyttelystä> lehdistökuvia