GRAFIIKKAA – TETSUYA NODA
TIEDOTE
Tetsuya Noda on syntynyt 1940 Shiranuissa ja asuu nykyisin Tokiossa, jossa on toiminut kansallisen taidekorkeakoulun apulaisprofessorina vuodesta 1977 lähtien.
Hän on opiskellut maalaustaidetta Tokion yliopiston taideosastolla 1959-1965 ja samanaikaisesti puupiirrostekniikkaa alan johtavan taiteilijan, Tadashige Onon johdolla.
Taiteilija suoritti merkittävän debyyttinsä japanilaisessa taidemaailmassa vuonna 1968 voittamalla tavoitellun pääpalkinnon ensimmäisellä yrittämällä Tokion kansainvälisessä grafiikkabiennaalissa. Hän sai tällöin erityistä kiitosta mielenkiintoisesta ja ansiokkaasta menetelmästään yhdistää perinteellinen puupiirrostekniikka uudenaikaiseen silkkipainovalokuvaan.
Noda on osallistunut lukuisiin kansainvälisiin grafiikkanäyttelyihin ja –biennaaleihin, ja hänet on palkittu mm. Krakovassa, Fredrikstadissa, Frechenissä, Ljubljanassa ja viimeksi Graphica Creativa- triennaalissa Jyväskylässä. Hänen teoksiaan on useissa huomattavissa taidekokoelmissa, mm. New Yorkin Modernin taiteen museossa, Varsovan kansallismuseossa, Prahan Kansallisgalleriassa, Cincinnatin Taidemuseossa, Dresdenin Kansallisgalleriassa, Oslon Kansallismuseossa, Santiagon Solidaarisuusmuseossa, Ljubljanan Moderna Galeriassa ja Krakovan Museossa.
Näyttely, jossa on mukana 49 teosta, on retrospektiivinen katselmus taiteilijan tuotannosta vuosilta 1968-80. Teosten pääaiheena on yksityisen ihmisen arkipäiväinen elämä ja jokapäiväinen todellisuus. Noda käyttää teoksissaan itse ottamia valokuvia, jotka ovat pikemminkin piirustuksia taiteilijan korjaillessa niitä laatalla kynää ja sivellintä käyttäen. Noda tekee valokuvastaan mimeografisen kuvion ja painaa sen telalla. Tämän jälkeen seuraa taustan ja muiden alueiden painaminen perinteisellä japanilaisella puupiirrostekniikalla. Taiteilija käyttää tavallisesti käsintehtyä japaninpaperia teoksissaan. Tämän materiaalin pehmeä ja hiukan rosoinen koostumus yhdistyneenä taustaan, joka on painettu puupiirrostekniikan ominaislaadun erityisellä tuntemuksella, saavat aikaan hienoisen antiikkisen hopean vaikutuksen.
Merkitsemällä kaikki vedoksensa kuten päiväkirjan lehdet, Noda liittää ne tiettyihin hetkiin nykyisyydessä; lopullisissa vedoksissa ajan elementti on kadonnut. Juuri ajattomuus muodostaakin hänen teostensa oleellisen osan.
Vaikka hänen teoksensa pohjautuvatkin vankasti ympäröivään todellisuuteen, niissä on kaikesta huolimatta tietty unenomainen ominaislaatu. Tässä suhteessa kaikki Nodan teokset, kuinka realistisia ovatkin, kätkevät jotakin epätodellista, ikään kuin ne olisivat kuvitteellisia näkyjä tai kohtauksia näytelmästä.