TEEMANA VÄRIT, Maire Gullichsen ja modernismi –sarja
Kuraattori: Esko Nummelin
”Newton on pelkästään prisman avulla osoittanut, että valo on joukko värillisiä säteitä, jotka kaikki yhdessä synnyttävät valkoisen värin. Hän on jakanut valon seitsemäksi säteeksi, jotka asettuvat paperille säännölliseen järjestykseen epäsäännöllisin välimatkoin. Sadan muun prisman kautta suodatettunakaan mikään näistä säteistä ei muuta väriään, aivan kuten pudistettu kulta ei enää muutu upokkaissa”.
Voltaire, Lettres philosophiques, 1733.
Impressionismi vapautti taiteilijat luonnon orjallisesta jäljittelemisestä jo yli sata vuotta sitten. Taideteoksen aihetta ei tarvinnut enää etsiä historiallisista tai mytologisista tapahtumista. Symbolisista merkityksistä voitiin tarvittaessa luopua ja taiteilija saattoi turvautua puhtaasti näköhavaintoon. Kun kaikkia aiheita oli mahdollista tutkia puhtaan koloristisista lähtökohdista, nousivat värit maalaustaiteen keskiöön. Osa taiteen teoreetikoista etsi uusia näkemyksiä ja ratkaisuja tukeutuen tieteen tekemiin havaintoihin. Toiset painottivat ihmisen henkisiä ulottuvuuksia taiteellisen työskentelyn lähtökohtana.
Näyttelyyn liittyvässä teoreettisessa osuudessa edetään antiikin filosofien värikäsityksistä värin tieteellisiin selityksiin ja niiden taiteellisiin tulkintoihin sekä edelleen 1900-luvun havaintoihin perustuvaan ajatteluun. Tavoitteena on hahmotella värikokemusta, värien välistä vuorovaikutusta sekä katsojan roolia aktiivisena toimijana näköhavainnon ja sen tulkinnan muodostumisen prosessissa.