OLA VASILJEVA: LONG FAREWELLS – PITKIÄ JÄÄHYVÄISIÄ
Ola Vasiljeva lähestyy Porin taidemuseota ennen kaikkea museorakennuksen historian kautta. Entisenä vaaka- ja pakkahuoneena rakennus on liittynyt toiminnallisesti aina kauttakulkuun, mittaamiseen ja arviointiin. Se oli rajapinta, jossa tavarat pysähtyivät hetkeksi tullakseen nähdyksi ja arvioiduksi.
Tässä välitilassa Vasiljevan teokset ovat ohikulkijoita, ikään kuin nekin osallistuisivat vastaavanlaiseen siirtymään. Uusia ja vanhoja teoksia sisältävässä näyttelyssä esineet, materiaalit ja välineet kerrostuvat monin eri tavoin ja heijastavat taiteilijan pitkäaikaista kiinnostusta esillepanon ja kulissien taakse kätketyn väliseen suhteeseen. Tämän suhteen esittämisessä hänen välineitään ovat esimerkiksi valkokangas, verhot, pukuhuone, rekvisiitta, puvustus ja työkalut, jotka kaikki toimivat jossain käyttötarkoituksen ja rituaalin, jäljittelyn ja fiktion välimaastossa. Museoksi muuttunut välitila on luonteva paikka Vasiljevaa kiinnostavien teemojen esittämiseen: näyttely on kokonaisvaltainen ympäristö, johon voi kuulua piirustuksia, veistoksia, tekstiileitä, keramiikkaa, kirjoitusta, videota ja laulua.
//
BIO
Ola Vasiljeva lainaa hetkiä historiasta, kirjallisuudesta ja vastakulttuuriliikkeistä ja luo niistä kuvitteellisia ympäristöjä, joissa yhdistyvät kuvanveisto, piirtäminen ja löydetyt esineet. Hänen installaatioidensa rekvisiitta ja kalusteet ovat usein eloisassa epäjärjestyksessä ikään kuin ne edustaisivat kulisseissa lymyileviä hahmoja, joiden olemassaolosta ne todistavat. Teokset ovat kuin lavasteita näytöksen väliajalla, tiloja joihin on ripoteltu vihjeitä näkymättömistä esityksistä ja hämärästä ja usein absurdista toiminnasta.
Vasiljeva on viimeaikaisissa teoksissaan käsitellyt tiedon tuottamiseen liittyviä teemoja kuten projektissa Jargot, joka edusti nonsensen voittoa maalaisjärjestä, ja University, jonka keskiössä olivat antipedagogiset kokeet ja tottelemattomat rakenteet. Hänen viimeisimmät teoksensa Haus Der F. ja N’attendons pas M.Lapatine ovat lähestymistavoiltaan erilaisia, mutta molemmat käsittelevät hierarkian, siirtymisen ja unohtamisen kysymyksiä.
Vasiljevan taiteen keskeisiä elementtejä ovat yhteiskuntaa peilaavat instituutiot kuten teatteri, museo ja akatemia, mutta hänen teoksensa eivät koskaan käsittele niitä sellaisenaan. Niissä on kyse pikemminkin instituutioiden kulisseista, taustaoletuksista, sisäisestä infrastruktuurista ja hajoamistuotteista, unohdetuista historioista.
Ola Vasiljeva (s. 1981 Latvia) elää ja työskentelee Alankomaissa.
Hänen viimeaikaisia yksityisnäyttelyitään ovat olleet N’attendons pas M. Lapatine Galerie Antoine Levissä Pariisissa (2019); Haus der F. Kaiser Wilhelm -museossa Krefeldissä (2019); Song and Love (yhdessä Matthew Lutz-Kinoyn kanssa), Indipendenzassa Roomassa (2018); The Decline of the Showpieces Grazer Kunstvereinissä Grazissa (2017); Zefiro Torna Centre d’art contemporain Passerellessa Brestissä (2017).
Kiitokset: Antone Levi