LEONHARD LAPIN

TIEDOTE

Leonhard Lapin (s.1947 Räpinässä, Eestissä) on arkkitehti ja kuvataiteilija, joka konkreettisesti osoittaa kokonaisvaltaisen visuaalisen ajattelun, taiteiden välisen yhteyden merkityksen. Lapin on vitalisti, joka työskentelee lähes kaikilla taiteen alueilla: hän on konstruktivistinen graafikko ja maalari, graafinen suunnittelija ja performanssitaiteilija, filmin ja teatterintekijä ja arkkitehtuuriteoreetikko. Hän on opiskellut vuosina 1966-1971 Eestin Valtion Taidekorkeakoulussa. Vuodesta 1977 lähtien hän on ollut taiteilijaliiton ja vuodesta 1982 lähtien arkkitehtiliiton jäsen.

Konstruktivistien kiteytys ”Vähässä on paljon, pisteessä kaikki!” johti 1920-luvulla uuteen arkkitehtuuriin ja uuden taiteen syntyyn. Samasta perinteestä lähtee myös Leonhard Lapinin tuotanto 1970-luvun alusta lähtien. Hänen innoittajinaan ovat olleet Malevitš, Mondrian, Lissitzky ja Rodtšenko. Erityisesti Malevitšilta Lapin on saanut aineksia omaan muotokieleensä sekä käsitteisiinsä ajasta ja tilasta.

Kuvataiteen alueella Lapinin rakenteellinen tuotanto johtaa usein sarjallisuuden kautta käsitetaiteen alueelle. Näyttelyssä on esillä mm. useita teoksia vuosilta 1973-79 Lapinin tunnetusta Koneet-sarjasta, joka kommentoi teknoraattista konemaailmaamme. Lapinin edustamalla eestiläisellä nykyarkkitehtuurilla on vankat juurensa funktionaalisessa perinteessä. Lapinin pientalosuunnitelmat liikkuvat konstruktivistisesta, neofunktionalistisesta, kubistisesta ja futuristisesta kielestä aina symbolistiseen. Hän on työskennellyt myös entistäjänä kaupunkien rekonstruktion alalla sekä suunnitellut julkisia rakennuksia, puistoja ja arkkitehtoneja. Tämä arkkitehtuuri herättää keskustelua erityisesti kokonaisvaltaisesta suunnittelusta.

Leonhard Lapin on vuodesta 1968 lähtien osallistunut graafikkona ja maalarina lukuisiin näyttelyihin kotimaassaan, Suomessa, DDR:ssä, Puolassa, Unkarissa, Jugoslaviassa, Itävallassa, Saksan liittotasavallassa, Espanjassa, Ranskassa, USA:ssa, Japanissa, Australiassa, Meksikossa ja Argentiinassa.

Yksityisnäyttelyjä Neuvostoliitossa hän on järjestänyt vuodesta 1973 lähtien. Kansainvälisiä grafiikkapalkintoja hänelle on myönnetty Ljubljanassa 1973 ja Tokiossa 1975.