KOLLAASEJA, KIVITAULUPIIRROKSIA JA MAALAUKSIA – ALBERTO MAGNELLI

TIEDOTE

Musée national d’art moderne/ Centre Georges Pompidou Pariisissa järjesti vuonna 1986 laajan Alberto Magnellin (1888-1971) kollaaseja ja kivitaulumaalauksia esittelevän näyttelyn, joka liittyy laajempaan sarjaan tämän vuosisadan alun suurten mestareiden vähemmän tunnettujen puolien esittelemiseksi. Aiemmin tässä sarjassa on esitelty näyttelyt Léger ja esineen runous, Laurensin kubistinen periodi sekä Arpin revityt paperityöt.

Vaikka Magnellin tuotannon tunnetuimmat vaiheet sisältyvät ajalle vuodesta 1937 lähtien hänen kuolemaansa vuoteen 1971 asti, hän on ollut abstraktin taiteen uranuurtajia jo tämän vuosisadan ensimmäiseltä vuosikymmeneltä lähtien. Nyt Suomessa esiteltävään näyttelyyn on koottu myös Magnellin maalaustuotantoa hänen eri vaiheiltaan aina vuodesta 1914 lähtien ranskalaisten ja ulkomaisten museoiden kokoelmista sekä yksityiskokoelmista. Näyttelyssä on esillä myös Suomeen hankittuja Magnellin teoksia Sara Hildénin taidemuseon ja Alvar Aalto -museon kokoelmista.

Kun Alberto Magnelli vuonna 1936 ryhtyi tekemään kollaaseja, hän kehitteli omaperäisen version, joka oli yhtä kaukana kubistien liimatuista papereista kuin surrealistienkin kollaaseista. Hän lähestyi tekniikkaa abstraktin maalarin ominaisuudessa pohtien materiaalin suhteita ja valmiiden tai sopiviksi leikattujen elementtien keskinäisiä muotoja. Magnellin kollaasit eivät tue surrealistien käsitystä, jonka mukaan kollaasi olisi ”taisteluhaaste maalaustaiteelle”.

Magnellin käyttämät arkipäiväiset materiaalit – hapettuneet rautalevyt, hiekkapaperi, narut, tervatut pakkauspaperit, jne. – paljastavat uudessa käyttöyhteydessään kätketyt mahdollisuutensa ja maalari saa niistä uuden paletin.

Vuosina 1936-1966 Magnellin kollaasit seuraavat hänen maalaustensa kehitystä. Ne pelkistyvät ja saavat yhä monumentaalisen luonteen. Käytettyjen materiaalien värit on tietoisesti rajoitettu töiden ankaruutta korostavaan asteikkoon – beige, ruskea, musta, tummansininen, tai pullon vihreä hallitsevat sommitelmia.

Miehityksen aikana Grassessa toteutettu musiikki-aiheinen kollaasisarja muistuttaa vapaalla rakenteellaan ja huumorillaan siitä, miten kollaasi tekniikkana on hitaaseen maalaustyöhön verrattuna kuin jazz- musiikkia, nopeaa improvisaatiota ja mielikuvitusta.

Koulujen kivitauluille maalatut pienimuotoiset kivitaulumaalaukset ovat myös suurelta osin maalattu Grassessa vuosina 1940-1943. Töiden puureunukset muodostavat maalausten kehykset. Magnelli saattoi tällä tavoin, kankaan ja öljyvärien puutteessa, tallentaa lukuisia ideoita, jotka hän sitten sodan päätyttyä toteutti öljymaalauksissaan.

Nämä miniatyyrimaalaukset kiehtoivat myöhemminkin Magnellia. Ne ovat todisteina hänen mielikuvituksestaan ja huumorintajustaan, jotka usein peittyvät hänen maalaustensa ankaruuden taakse. Nyt järjestetty näyttely tarjoaa yleisölle ensimmäisen kerran tilaisuuden tutustua tähän taiteilijan salattuun puutarhaan ja inhimilliseen ulottuvuuteen.

Näyttelyn komissaari on DANIEL ABADIE Musée national d’art modernesta/ Centre Georges Pompidousta. Kokonaisuus käsittää 35 kollaasia, kolmisenkymmentä kivitaulumaalausta sekä 15 öljymaalausta.

Näyttelyn järjestäjinä Suomessa ovat Porin taidemuseo helmi-maaliskuussa ja Joensuun taidemuseo toukokuussa 1987.