KOHTEENA NAINEN – Aleksandr Rodtsenko

TIEDOTE

Aleksandr Rodtsenkoa pidetään yhtenä niistä keskeisistä taiteilijoista, joiden ansiosta valokuvauksesta tuli 1900-luvun modernismia ilmentävä tärkeä taidemuoto. Hän ymmärsi hyvin nopeasti sen poikkeuksellisen ilmaisuvoiman ja hyödynsi siihen kätkeytyviä loputtomia kokeilumahdollisuuksia. Hän ymmärsi myös, kuinka olennainen kuvien ideologinen sisältö on, ja käytti hyväkseen niiden monia merkityksiä. Äärimmäisen muotonsa kokeilut saivat fotomonaaseissa.

Rodtsenkon muotokielen etsintä liittyi läheisesti jo kaksikymmentäluvun alusta lähtien pyrkimykseen selvittää taiteellisen ilmaisun perimmäinen tarkoitus mitä erilaisimmilla aloilla, yhtä lailla maalaustaiteessa kuin valokuvauksessa, kollaaseissa kuin typografiassa, elokuvissa kuin teatterissa. Konstruktivistisen ja sitten tuotantokonstruktivistisen suuntauksen keskeisenä hahmona ja teoreetikkona hänellä on ollut huomattava vaikutus avantgarden valokuvaan sekä idässä että lännessä.

Vuodesta 1924 kolmekymmentäluvun loppuun asti Rodtsenko omistautui yksinomaan valokuvaamiselle. Muotoa koskevien kysymysten taakse kätkeytyy merkityksen etsiminen, todellinen kuvan strategia, jonka hän joutui hylkäämään jo 1931 sekä avantgardistien että stalinistisen valtiokoneiston kritisoitua sitä. Vuonna 1934 siirryttiin sosialistiseen realismiin, jossa visuaalisen luomistyön asema on toisarvoinen verrattuna kirjallisuuteen ja mielen insinööreihin; tämä merkitsi loppua unelmille siitä, että avantgarde, jonka poikkeuksellinen luomisvoima oli palvellut tappavan tuhoavaksi osoittautunutta utopiaa, saisi virallisen aseman.

Naisten kuvaaminen, pysyi Rodtsenkon mieliaiheena. Tarjoamansa taiteellisen kauneuden lisäksi kuvat antavat mahdollisuuden tarkastella Neuvostoliiton avantgardepiirejä ja ymmärtää paremmin, miten Rodtsenkon oma valokuvaaminen kehittyi. Kuvissa ilmenee naisten sekä todellinen että myyttinen rooli neuvostoajan Venäjän poliittisessa elämässä. Vallankumouksellisten vapaan rakkauden teorioiden ja neuvostoliittolaisen rakkauselämän arjen välistä kuilua kuvastaa runoilija Majakovskin itsemurha; se osoitti hirvittävällä, järkyttävällä tavalla tuon kuilun, johon suuri osa taiteen avantgardea suistui.

Konstruktivisteja lähellä olevat naistaiteilijat, Rodtsenkon yksityiselämän jakaneet naistaiteilijat – Varvara Stepanova ja Jevgenia Lembergs – ja julkisissa tehtävissään tarkasteltavat naiset ovat näyttelyn kolme teemaa. Liittyipä tuo kohde sitten yksityiselämään ja rakkauteen, ideologiaan ja taiteeseen tai politiikkaan ja julkisuuteen, se heijastuu Rodtsenkon valokuvissa, joiden kautta voidaan tarkastella venäläisen taiteilijan monimutkaista kohtaloa muuttuvassa neuvostoyhteiskunnassa.

Rodtsenko käytti valokuvia ensimmäisissä kokeiluissaan fotokollaaseihin ja fotomontaaseihin. Kokeilut vaikuttivat olennaisesti hänen näkemykseensä valokuvaamisesta, erityisesti koska niiden kautta kehittyi sekä ajatus hajottamisesta aiheiden käsittelyssä että ajatus uudenlaisen kuvakulman käytöstä.

Rodtsenko halusi löytää reportaasin ja taiteellisen valokuvaamisen väliltä uuden tavan kuvata. Tuo tapa heijasti pyrkimystä muuttaa ihmisen ja hänen ympäristönsä, taiteilijan ja kansanmassojen välisiä suhteita, ja hän toivoi sen johtavan teollisen ajan kuvaan.

Rodtsenkolle valokuva oli täydellinen ilmaisumuoto, ihanteellinen tapa saada aikaan moderneja kuvia pienellä teollisella, kulttuuriseen käyttöön sopivalla laitteella. Laitteella oli hänen mieles-tään propagandan edellyttämät ominaisuudet,sillä sen avulla aiheet voi hahmottaa välittömästi ja se tarjosi uskomattomat toisintomahdollisuudet. Laite oli, filosofisemmasta näkökulmasta aja-teltuna, ennen kaikkea työkalu, joka mahdollisti kuvan katsojien perinteisen havaintokulman mullistamisen.

Rodtsenko halusi ehdottomasti käyttää valokuvissa kuvakulmaa, joka ei lähtisi keskitasosta, jossa kuvaa toisin sanoen ei otettaisi silmien tai vatsan tasolta niin kuin lineaarisen perspektiivin tradition mukaan on tehty aina renessanssista lähtien. Hän kokeilikin kuvaamista ylä- ja alaviistosta, käytti lyhyttä perspektiiviä ja odottamattomia kuvakulmia, jotka tuovat kuviin dynaamisuutta ja joista Rodtsenko loi oman tyylin. Hän kehitti teorian synteettistä, kokonaisvaltaista ja kertovaa kuvaa vastaan ja toi niiden tilalle analyyttisen, hajottamiseen perustuvan näkemyksen maailmasta kuvasarjoissaan, joissa näkökulmat eivät ole silmien odotusten mukaisia eivätkä heti ymmärrettävissä.

Tehdas- ja opiskelijasarjoissa ihmiset sulautuvat täysin abstraktiin, joskus jopa poissa olevaan ympäristöön, ja tilalle nousee käsitteellinen visio työstä: työläinen nähdään on koneensa ääressä, kuin mekaniikan jatkeena. Merkityksen ymmärtämiseksi sarjat on nähtävä kokonaisuu-dessaan, sillä yksittäiset osat ovat vailla narratiivisia yksityiskohtia, ne on suunniteltu valikoivaa, sattumanvaraista katsomista varten.

Kolmekymmentäluvun alussa vallanpitäjät arvostelivat Rodtsenkoa rajusti formalismista, koska he halusivat tuolloin esittää ainoastaan väärennetyn todellisuuden: työn sankari nostettiin jalustalle yksinkertaisissa kuvissa. Rodtsenko erotettiin 31. maaliskuuta 1932 Oktjabr-ryhmästä, jota hän oli ollut perustamassa. Kommunistinen puolue hajottikin koko ryhmän kuukautta myöhemmin, samalla kun kaikki muutkin neuvostoliittolaiset kulttuuri-instituutiot.

Näyttelyssä on mukana Rodtsenkon kuvista tunnetuin ja ehkä myös kaikkein traagisin kuva Tyttö ja Leica (1934). Kuvan rakenne on täsmällinen. Se perustuu diagonaaleihin, linjoihin ja massoihin, kuvakulma on kallistettu ja varjosta ja valosta muodostuu geometrinen kuviointi. Kuvassa kulminoituu Rodtsenkon valokuvauksellinen ajattelu. Kuvan ottamisajankohtana Jevgenia Lemberg ja Rodtsenko elivät rakkaussuhteensa päättymistä. Kuva on yksi viimeisim-mistä, joissa Lemberg esiintyy, sillä hän kuoli traagisesti muutamia kuukausia kuvan ottamisen jälkeen junaonnettomuudessa.

Tämän näyttelyn on toteuttanut Musée de l=Élysee, Lausanne ja Musée-Château d=Annecy yhteistyössä Musée Nicéphore Niepcen (Chalon-sur-Saônen) ja Moskovan Rodtšenko-arkiston kanssa.

Julkaisu:

ISBN 951-9355-64-2
Alexander Rodtsenko: La Femme enjeu/ Kohteena nainen
Suomennosliite näyttelyluetteloon
Ranskasta kääntänyt Päivi Sihvonen