KERÄILIJÄN KATSE -SARJASSA ARTO JURTTILA

Taideteoksen äärellä jäämme usein sanattomaksi.

Keräilijän katse -sarjan viides näyttely kannustaa katsojaa altistumaan, eläytymään, jopa antautumaan ja lumoutumaan taiteelle. Näyttely ja sen taideteokset haastavat katsojan havainnot ja ymmärryksen. Ne johdattavat hänet tulkintojen ja elämysten päättymättömälle matkalle taiteenkeräilijän kumppanina.

”Olen käynyt läpi ajatuksiani taiteesta. Yllättäen tajusin, miten sidoksissa taidenäkemykseni on ollut omaan henkilökohtaiseen sosio-psykologiseen tilanteeseeni, vuodesta toiseen. Ensimmäiset hankintani olivat varsin konventionaalisia. Sitä mukaa, kun näkemykseni elämästä, työstä, ihmisten välisistä suhteista ja niiden dynamiikasta eri konteksteissa laajeni, alkoi myös toisensisältöinen taide puhutella minua. Viimeisin kohtaaminen uudentyyppisen maalauksen äärellä oli huipentuma. Uskalsin irrottautua monesta tutusta prinsiipistä ja ajattelun tavasta. Kohtaamisesta taisi tulla vahva symboli uudelle, irti ottavalle elämänvaiheelleni. Tätä en sillä hetkellä tajunnut, tunsin vain taiteen voiman.

Yllä olevista lauseista on kulunut lähes vuosikymmen. En osannut arvatakaan, kuinka tukevasti olen kerta toisensa jälkeen löytänyt taiteen avulla uusille alueille, katsomisen ja ymmärryksen rajoille, sinnekin minne en ehkä koskaan halunnut mennä.” 
Arto Jurttila

Eurooppalaisella taidemuseokentällä on koko 2000-luvun ajan käyty vilkasta keskustelua taidemuseoiden ja erityisesti nykytaiteen museoiden suhteesta taiteenkeräilijöihin. Saksan johtava taidelehti KUNSTFORUM julkaisi vuosikymmenen alussa kaksi laajaa teemanumeroa otsikolla Taiteenkeräilijöiden pyhä valta – Die Heilige Macht der Kunstsammler. Keskustelun huomiota herättänein esimerkki lienee ollut Berliinin valtionmuseoiden entisen ylijohtajan Peter-Klaus Schusterin näkemys. Kun museot keskittyivät taiteen keräämiseen ja kokoelmien muodostamiseen, Schuster näki tehtäväkseen keräilijöiden keräämisen. Yhdysvalloissa keräilijöiden kanssa tehtyä yhteistyötä on kautta aikojen pidetty normaalina ja luontevana.

Porin taidemuseo tarttui teemaan ensimmäisen kerran laajamittaisesti vuonna 2006 käynnistäessään yksityis- ja tallennekokoelmia esittelevän näyttelysarjan KERÄILIJÄN KATSE. Jo sarjan ensimmäisessä näyttelyssä oli esillä useita teoksia sittemmin 500 taideteoksen laajuuteen kasvaneesta Arto Jurttilan kokoelmasta. Suppeamman, mutta syvemmälle menevän katsauksen kokoelmaan Porin taidemuseo teki vuonna 2012 otsikolla ILMESTYKSIÄ – REVELATIONS. Näyttelyn kirjallisessa osuudessa keräilijä avasi suhdettaan kuhunkin esillä olleeseen teokseen pyrkien houkuttelemaan katsojaa ja näyttelyssä kävijää omalle, subjektiiviselle matkalleen taiteen tarjoamiin elämyksiin ja sisältöihin.

Keräilijä Arto Jurttila totesi jo tuolloin kokoelmastaan kategorisesti, että kyse on impulsiivisista hankinnoista. Ne eivät palaudu mihinkään kanonisoituihin taidekäsityksiin. Kevään 2019 näyttely Porin taidemuseossa ei pyri antamaan kokoelmasta kokonaiskuvaa. Keskiössä ovat yksittäiset teokset ja niiden subjektiivinen kohtaaminen – katsojan ja teosten välinen dialogi sekä teosten ja näyttelykokonaisuuden välinen vuorovaikutus mahdollisimman kokonaisvaltaisella tavalla.

Keräilijän katsetta ja hänen kokoelmaansa reflektoivat taidemaalari Liisa Pesonen ja taidealan asiantuntija Jukka Valkonen, jotka ovat myös kuratoineet näyttelyn. Näyttelyssä on esillä teoksia mm. Stig Baumgartnerilta, Carolus Enckelliltä, Irmeli Hulkolta, IC-98:lta, Pertti Kekaraiselta, Silja Rantaselta, Anna Retulaiselta, Päivi Siréniltä sekä Pekka Vesteriseltä.

Ennakkotutustuminen medialle torstaina 21.03.2019 kello 11.00

Avoin keräilijä- ja kuraattorikierros yleisölle perjantaina 22.03.2019 kello 12.00, Avajaiset kello 18.00-20.00

//