ESPANJALAISTA TAIDEVALOKUVAUSTA – JAVIER JA VALENTIN VALLHONRAT

TIEDOTE

Espanjalaisesta valokuvataiteesta on vaikeata antaa yleiskuvaa, sillä siltä puuttuvat kiinnekohdat, perinne ja huomattavat historialliset persoonallisuudet. Siinä pitkässä muutosten sarjassa, josta kuvataiteiden historiikki muodostuu, on lukuisten espanjalaisten puumerkki. Velázquezin, Goyan, Picasson, Mirón ja Chillidan joukossa ei kuitenkaan ole yhtään valokuvaajaa, jotka olisivat samaa suuruusluokkaa ilmaisuvälineensä ominaisleiman säilyttäen.

Tällä hetkellä valokuvataide kuitenkin elää toiveita herättävässä vaiheessa. Muutamia tärkeitä taiteilijanimiä on ilmaantunut, mutta ennen kaikkea koko ajan lisääntyy niiden henkilöiden joukko, jotka ovat valokuvauksessa löytäneet ilmaisuvälineensä. Javier ja Valentin Vallhonrat kuuluvat uuteen sukupolveen, joilta puuttuvat sellaiset yhteydet tai piirteet, joiden mukaan heidät voitaisiin yhdistää espanjalaiseksi koulukunnaksi, mutta jotka ovat löytäneet oman ilmaisutapansa, jolla he liittävät yhden tekijän lisää eurooppalaisen valokuvataiteen kuva-arvoitukseen.

Javier Vallhonratin valokuvaajan ura alkoi ja jatkuu edelleen muodin maailmassa. Kuitenkin samanaikaisesti kaupallisen työnsä kanssa tämä valokuvaaja kehittelee hitaasti mutta jatkuvasti mielenkiintoista ja johdonmukaista omakohtaista tutkimustaan, joka on konkretisoitunut kolmeen sarjaan, jolle tämä näyttely on suoraa jatkoa. Kuvista huokuu arvoituksellisuus ja runous, jotka liittyvät suoraan taiteilijan omiin sisäisiin elämänkokemuksiin. Nämä kokemukset välittyvät ja niihin voi osallistua, sillä niiden syntylähde on aivojen kaikkein primitiivisimmällä alueella, missä kaikki meidän pelkomme ovat samoja.

Päästäkseen tälle kätketylle alueelle Javier Vallhonrat on valinnut tematiikakseen eläin- ja kasvimaailman, kokonaisuuden jonka olennainen yhteinen tekijä on elämän ja kuoleman virittämä vastakkainen jännite, joka ilmenee molemmilla alueilla. Vain sivistys vetää rajoja eläin- ja kasvimaailman välille ja vain kulttuuriset ennakkoluulot erottavat ihmisen eläimestä. Vallhonratin valokuvat vievät meidät myyttiselle äärialueelle missä vallitsee vain yhtenäisyyden kriteeri. Sieltä nousevat unet ja arvoituksellisuus, jotka Vallhonrat konkretisoi kuviksi joissa on voimakas rituaalinen lataus, sillä ne ovat käyneet samoilla lähteillä kuin uskonto luodakseen maallisen mutta samalla mystisen kuvamaailman.

Valentin Vallhonrat puolestaan aloitti valokuvaamisen toimittuaan sitä ennen muissa ammateissa kuten lehtimiehenä ja elokuvien käsikirjoittajana. Hänet viekoitteli valokuvauksen pariin sen välittömyys ja toteutuksen fyysinen helppous. Vain harvaa ilmaisuvälinettä käyttäen on mahdollista tehdä saman päivän aikana useita töitä ja nähdä ne sitten valmiina vain muutamaa tuntia myöhemmin. Valentin on valinnut luovan valokuvaamisen alueen, missä on vain henkilöistä riippuvia rajoittavia tekijöitä ja on siinä keskittänyt tuotantonsa erääseen ikuiseen aiheeseen, nimittäin muotokuvaan.

Valentin Vallhonratin muotokuvat ovat uudenlaisia ja levottomuutta herättäviä. Hän on osannut irrottaa valokuvauksensa tavanomaisista lähestymistavoista, joiden toisessa ääressä on tilaustöiden imartelevat tendenssit ja toisessa ääressä dokumenttikuvien pyrkimys objektiivisuuteen. Kun nämä rajoitukset ylitetään kasvoista tulee asetelma tai pikemminkin maisema, sillä Valentinin kuvien kauneus ei ole elotonta vaan elinvoimaista.

(Julkaisuun ”Javier Vallhonrat Valentin Vallhonrat” J. Alberto Mariñasin kirjoittamasta artikkelista referaatti, julkaissut Porin taidemuseo)

Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-14-6 Javier Vallhonrat Valentin Vallhonrat
Porin taidemuseo 14.6.-13.7.1986
Toimitus ja taitto: Porin taidemuseo
12 mustavalkoista kuvaa
Satakunnan Kirjateollisuus Oy, Pori 1986
Porin taidemuseon julkaisuja 9