FIGMENTS & FRAGMENTS – Ana Torfs
Belgialaisen Ana Torfsin (s. 1963) terävien ja koskettavien taideteosten keskeisenä aiheena on kielen ja kuvien suhde ja siitä muodostuvat visuaalisuuden, näkyväksi tekemisen, manipulaation ja tulkinnan kysymykset. Työskentelynsä lähteinä Torfs käyttää kerättyjä ja dokumentaarisia materiaaleja, löydettyjä kuvia ja tekstejä. Hän työstää kulttuurisen ja poliittisen historian hajanaisista fragmenteista ajankohtaisia havaintoja ja tutkielmia. Muodoltaan teokset ovat pikkutarkasti rakennettuja, viittauksiltaan monikerroksisia tilallisia teoksia, joissa taiteilija hyödyntää diaprojisointeja, ääntä, valokuvaa ja videota, mutta myös kuvakudoksia ja silkkipainotöitä. Porin taidemuseon näyttely on taiteilijan ensimmäinen yksityisnäyttely Pohjoismaissa. Näyttelyssä nähdään kaksi laajaa installaatiota, The Parrot & the Nightingale, a Phantasmagoria, (2014) ja Legend (2009) sekä vuodelta 2003 taiteilijan tuotannossa ikoninen valokuva Toast, joka toimii yhdistävänä tekijänä installaatioiden välillä.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan taiteilijan yhteistyössä graafi sen suunnitelijan Jurgen Persijnin kanssa toteuttama kaksipuoleinen juliste.
Suurikokoisia valokuvaprojisointeja, ääntä ja videokuvaa yhdistävä teos The Parrot & the Nightingale, a Phantasmagoria pohjautuu Kristoffer Kolumbuksen päiväkirjaan, jota hän piti Amerikkaan päätyneellä löytöretkellään vuosina 1492-93. Jo vuosia sitten Kolumbuksen päiväkirja alkoi kiehtoa Torfsia. Kultaa etsiessään Kolumbus kuvailee juuri löytynyttä ”Intiaa” runsaudensarveksi, paratiisiksi täynnään ihmeellisiä kukkia, tuhansia puulajeja ja hämmästyttävän upeita hedelmiä. Teoksessa on kolme monitoria, joissa amerikkalaisen viittomakielen (ASL) tulkki viittoo tarkoin valittuja katkelmia päiväkirjasta, samalla kun kaksi eri viittomakieliä hallitsevaa englanninkielen tulkkia sattumanvaraisesti vuorotellen kääntää sen puhutuksi englanniksi. Lopulta kuulemme vain kaikuja alkuperäisestä lähteestä. Samalla katsojalle avautuu hitaasti vaihtuvien mustavalkoisten projisointien esittämä näkymä trooppiseen metsään. Ylittäessään miehistöineen Atlanttia Kolumbus pisti merkille, että jotain puuttui, ja tuo jokin oli satakielen laulu, jota perinteisesti pidettiin runoilijoiden vertauskuvana. Ainut elävä olento, jonka Kolumbus ensimmäisenä päivänä ”Intiaan” saavuttuaan mainitsee ihmisten lisäksi, on papukaija, lintu joka on kuuluisa matkimistaidoistaan ja tavastaan toistaa sanoja ja lauseita. Samaisena päivänä Kolumbus kirjoittaa miten hänen kohtaamansa ”intiaanit” ovat kuin tottelevaisia lapsia joista saisi hyviä ja älykkäitä palvelijoita koska he toistivat nopeasti kaiken mitä heille sanottiin.
Ana Torfs matkusti teoksensa Legend toteuttamista varten La Gomeran saarelle, joka Kanarian saariin kuuluvista saarista toiseksi pienin. Jokaiseen teoksen yhdeksään kehystettyyn valokuvaan liittyy viisi kaiverrettua metallilaattaa, joissa on saariin liittyvää tietoa. Valokuvat viittaavat kaukoputken läpi nähtyyn maisemaan. Laattoihin on kaiverrettu historiallisia, poliittisia ja taloudellisia faktoja, mutta myös myyttisten kertomusten välittämiä ”legendoja”. Kreikkalaisen mytologian mukaan Kanarian saaret olivat Elysionin, läntisen maailman reunalla sijaitsevan saaren vastine, paikka jonne jumalten suosikit saattoivat unohtaa maanpäällisen elämänsä kärsimykset ikuisiksi ajoiksi. Kolumbus puolestaan lähti löytöretkelleen kohti Intiaa juuri La Gomeran saarelta. Osa Kanarian saarten historiaa on myös alkuperäisten asukkaiden alistaminen, maahanmuuttajien aallot, ja Francon diktatuurin terrori. Jokainen teoksen kaiverrettu laatta kertoo erilaisen tarinan saarten historiasta. Lukuisista mielleyhtymistä muodostuu moniulotteinen merkitysten verkosto, jota ei informaation runsaudesta huolimatta, tai juuri tiedon runsauden vuoksi ole mahdollista tiivistää yhtenäiseksi tarinaksi.
Kuvassa nähdään mies istumassa tuolilla, selkä kohti katsojaa ja kasvot kääntyneinä hieman kameraan päin. Vasemmassa kädessä hänellä on lasillinen shampanjaa. Mies kohottaa lasiaan, mutta ei huulilleen vaan ilmaan kohti seinälle heijastunutta diaprojektorin valokeilaa. Valokuvan nimi on ”Toast” (malja). Tämä siis paljastaa mitä kuvan mies on tekemässä. Mutta kenelle tai mille hän nostaa maljan? Valkoiselle pinnalle, jonka muoto ja koko tuovat mieleen kuvaruudun tai valkokankaan on piirtynyt sana ”Vérité” (totuus). Jos pitäisi valita Ana Torfsin tuotannosta yksi teos joka parhaiten tavoittaa taiteilijan tuotannon keskeisimmät piirteet se olisi todennäköisesti juuri tämä. Siinä ovat läsnä kaikki elementit: kuva, teksti, otsikko, valkokangas sekä totuuden etsiminen, joskin totuuden etsintä näyttäytyy lähes toivottomana hankkeena, onhan totuus vain sana heijastettuna seinälle – kuin toiveuni.
//
Ana Torfs asuu ja työskentelee Brysselissä. Hänen yksityisnäyttelyitään on nähty mm. seuraavissa paikoissa: Centro de Arte Moderna, Gulbenkian, Lissabon (2016), WIELS Contemporay Art Centre, Brysseli (2014), Generali Foundation, Wien (2010), K21 Kunstsammlung Nordrhein-Westfalen, Düsseldorf (2010), Sprengel Museum, Hannover (2008), Argos centre for art and media, Brysseli (2007), daadgalerie, Berliini (2006), GAK Gesellschaft für Aktuelle Kunst, Bremen (2006) ja Palais des Beaux-Arts (Bozar), Brysseli (2000). Hän on luonut internetpohjaisen teoksen Dia Art Foundation:lle New Yorkissa (2004). Ana Torfs on osallistunut useisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin mukaan lukien Contour Biennial 8, Parasophia Kiotossa (2015), 1st International Biennial of Cartagena de Indias (2014), Sharjah Biennial 11 (2013), Manifesta 9 Genk, Belgia (2012), Montreal Biennial 2 (2000), and Lyon Biennal 3 (1995).
//
SK Kulttuuri 21.09.2017: Porissa esittäytyvä taiteilija Ana Torfs luo taidetta, joka vaatii keskittymään: ”Elämme typeryyden aikaa”
www.e-flux.com
FRIEZE.COM
Kunstkritikk 21.11.2017: History is Based on Translations, Laura Kokkonen
Kunstkritikk 21.11.2017: Historien skrivs med översättningar, Av Laura Kokkonen