EINO RUUTSALO – KINEETTISIÄ RUNOJA, KUVIA JA MAALAUKSIA
”Näyttelyni materiaali koostuu pääasiallisesti 60-luvun teoksistani. Työni ovat aikajaksolta, jolloin perinteinen maalaaminen oli jäänyt sivummalle ja rupesin tavoittelemaan väljempää ilmaisua vapain materiaalivalinnoin. Halusin laajentaa henkistä rekisteriäni, yhdistää elokuvieni materiaalin maalariuraani, tavoittaa spontaanimman ilmaisukielen, kolmiulotteisuuden ja erilaisia liikkeen tulkintaa tavoittelevia toteutuksia. Tämä tapahtui kohdallani ennen konkreettisen kineettisen liikkeen ”löytymistä”.
Näiden pyrkimysteni myötä kuin itsestään törmäsin myös kirjaimeen, tekstiin, kirjainkuvaan, kuvarunoon; moniulotteiseen kirjainilmaisuun, monikerroksiseen luettavuuteen. Katson tämän ilmaisutavan kohdallani kuuluvan enemmän kuvan kuin sanallisen ilmaisun piiriin. Minulle kysymys oli pelkästään kuvataiteellinen.
Asiat miellyttivät minua kahdesta syystä. Ensinnäkin; halusin tekemiseni liikkuvan kuvan alueella vaikka käytinkin kirjainta. Toiseksi; suppeaan kielialueeseen lukeutuvana katsoin, etteivät omalla ”kielelläni” kirjoitetut viestit tarvinneet käännöstä.
Kyseiseen työskentelyjaksoon lukeutui runo- ja kirjainkuvien lisäksi myös kirjainreliefejä, yksittäisiä neonvalokirjaimia, muovilaatikoita kolmiulotteisine kirjainkollaaseineen ja kirjainten käyttöä elokuvissa.
Tuohon työjaksoon lukeutuivat myös maalaukset filminegatiiville, filmiruutujen manipulointi kuviksi, kokeiluelokuvat, dia-maalaukset, naulaboxit, jätemateriaalikollaasit ja kuvamontaasit. Ääninauhat olivat myös osa tila-ajattelua. 60-luvun työskentelyni keskeisiä teemoja olivat siis kirjaimen, numeron ja kuvan työstäminen ja kehittely eri tavoin.”
Eino Ruutsalo