EDVARD MUNCHIN GRAFIIKKAA 50 VUODEN AJALTA
TIEDOTE
Edvard Munchin grafiikan tuotanto käsitteli paljolti samoja aihepiirejä kuin hänen maalauksensakin. Kuolema, sairaus ja pelko yhtä lailla kuin rakkaus ja erotiikka olivat tärkeitä kuvauksen kohteita. Munchille taide merkitsi ihmisten välisen kommunikaation välinettä. Hänelle oli tärkeää, että hänen työnsä tavoittivat ihmiset, eivätkä jääneet ”lappusina ihmisten koteihin”. Jo varhaisessa vaiheessa Munch muotoili taiteelleen rohkeat päämäärät:
”Haluamme jotain muuta kuin pelkkää luonnon valokuvaamista. Emme myöskään tahdo maalata sieviä kuvia olohuoneisiin. Haluamme ainakin koettaa luoda perustusta sellaiselle taiteelle, jonka voi antaa ihmiselle. Taiteelle, joka syntyy tekijänsä sydänverestä.”
Edvard Munch syntyi vuonna 1863 ja sai taiteilijan koulutuksen 1880-luvun Kristianissa (Oslossa) naturalismin aikakautena. Hän oli varhaiskypsä taiteilija; jo 20-vuotiaana hän sai osakseen huomiota asettaessaan ensimmäisiä töitään näytteille. Munchia hiukan vanhempi maalari Christian Krohg huomasi jo 1889 Munchin merkittävyyden: hän julisti Munchin norjalaisen taiteen ainoaksi ”kolmannen sukupolven edustajaksi”, ”Munch on erilainen”.
Tarkkaan ei tiedetä, koska Munch aloitti kokeilunsa graafikkona, mutta ensimmäiset kuivaneulakokeilunsa hänen uskotaan tehneen heti palattuaan Berliiniin Tukholman 1894 näyttelyn jälkeen. Muutamassa kuukaudessa, ilman opetusta, hän kaiversi kuparilevyille loistavia painokuvia, kuten ”Lohdutus”, ”Harpyija” ja ”Sairas lapsi”. Pian hän opetteli myös etsauspohjan ja akvatintan käytön.
Talvella 1894-95 hän alkoi myös tehdä kivipiirroksia. Hänen ensimmäinen litografiansa oli ilmeisesti ”Puberteetti”, jonka hän varovasti piirsi rasvaliidulla suoraan kivelle. Myöhemmin valmistuivat jo suurempaa varmuutta osoittavat työt ”Omakuva luurankokäden kanssa”, ”Vampyyri” ja ”Madonna”, jotka toteutettiin voimakkaina, mustina litografioina.
Vuoden 1895 aikana Munch teki useita tunnetuimpia graafisia töitään Berliinissä ja Oslossa. Palattuaan Pariisiin 1896 hän keskittyi pitkän aikaa grafiikkaan. Tuolloin hän opetteli värigrafiikan teon sekä kivellä että kuparilla. Tuolta ajalta on mm. Munchin tunnettu värilitografia ”Sairas lapsi”.
Pariisissa Munch tarttui vielä kolmanteen klassiseen tekniikkaan, puupiirrokseen. Hämmästyttävän lyhyessä ajassa hän löysi oman tyylinsä ja ilmaisumuotonsa myös tässä. Uraauurtavaa työtä hän teki väripuupiirrosten kanssa. Ensimmäisiin kuuluu mm. kaunis ”Kuutamo”. Siinä hän käytti kolmea levyä, joista yksi oli sahattu kappaleiksi. Jokaisessa palassa saattoi käyttää eri väriä ja koota ne sitten taas painamista varten kuin palapelin. Näin jokaista väriä varten ei tarvinnut valmistaa omaa laattaa. Paloittelun vaikutus näkyy selvästi myös töissä ”Yksinäiset” ja ”Kaksi naista rannalla”. Munch oli ilmeisesti ensimmäinen, joka johdonmukaisesti käytti levyjen paloittelua puupiirroksissa. Myöhemmin monet ovat seuranneet hänen esimerkkiään.
Porin taidemuseoon koottu valikoima Oslon Munch-museon kokoelmasta käsittää 45 teosta vuosilta 1894-1944 ja edustaa niin ajallisesti kuin temaattisestikin kattavasti Munchin laajan graafisen tuotannon vaiheet.
Näyttelyjulkaisu:
ISBN 951-9355-23-5 Edvard Munch: Grafiikkaa vuosilta 1894-1944
Porin taidemuseo 30.11.1989-28.1.1990
Esipuhe: Museonjohtaja Alf Bøe, Munch Museet
Artikkeli: Gerd Woll, Munch Museet
Suomennos: Virpi Vainikainen
Valokuvat: Munch Museet, Oslo
Taitto: Hilkka Kuusijärvi
100PRINT, Pori 1989