80 TAITEILIJAA: KOTIMAISTA JA ULKOMAISTA TAIDETTA MAIRE GULLICHSENIN KOKOELMISTA

TIEDOTE

Nyt Porin taidemuseossa esillä oleva Maire Gullichsenin taidekokoelmien osa kuvastaa kokoelman kansainvälistä taustaa ja samalla sen aikaansaajan elämäntyön merkitystä oman maamme taiteen kehitykselle.

Maire Gullichsenin mielenkiinto on kohdistunut voittopuolisesti Ranskan moderniin taiteeseen. Kosketus Ranskan taiteeseen on aina ollut Suomen taiteelle hedelmällinen kasvupohja. Kun maassamme viime vuosisadalla ei vielä ollut omaa pitkälle vievää taidekoulutusta, suomalaiset taiteilijat saivat Pariisissa sen teknisen valmiuden, jonka varassa luotiin vuosisadan lopun kultakausi. 1910-luvulla sai taiteessamme virinnyt uudenlainen värisuuntaus virikkeensä Ranskan jälki-impressionismista. Silloin oli jo selvästi havaittavissa kuvataiteemme jakautuminen tähän kansainvälisesti suuntautuneeseen väritaiteeseen ja raskaspoljentoisempaan kansalliseen ekspressionismiin. Maan valtiollisen itsenäistymisen myötä kansalliset arvot olivat voittopuolisesti suosiossa, mutta toivat mukanaan Suomen taiteen kuvaan myös yksitoikkoisuutta ja raskautta, tietynlaista oikeaoppisuutta, joka vei taiteen luomisesta ilon ja vapauden tuulahdukset.

Kun Maire Gullichsenin aktiivinen työskentely taiteen parissa 1930-luvulla etsi pysyvät muotonsa – aluksi Vapaan taidekoulun oppilaana, sitten Artekin ja Nykytaide ry:n perustajajäsenenä, tapahtui tämä kaikki taiteellisen luomisen vapauttamisen merkeissä. Vapaan taidekoulun oppilaat halusivat väriä, väriä ja taas väriä. Mistäpä esikuvat olisi etsitty muualta kuin lämpimästä Etelästä, Ranskasta ja osin myös Italiasta. Artekin ja Alvar Aallon modernismi pohjautui kansainväliseen funktionalismiin, ja Galerie Artekin ensimmäiset ulkomaiset näytteillepanijat olivat Fernand Léger ja Alexander Calder.

Juuri sodan alla 1939 järjesti Artek Helsingin taidehallissa suuren Ranskan modernin taiteen näyttelyn, jossa olivat mukana ranskalaisen modernin klassikot aina Bonnardia, Picassoa, Braquea ja Matissea myöten. Tämän saman näyttelyn tiimoilla syntyi myös ajatus Nykytaide ry:n perustamisesta päämääränään kiinteän kontaktin luominen suomalaisen ja kansainvälisen taiteen kehityksen välille.

”Puolustamani taide on kirkasta, se on älyn ja harmonian ilmaus”, lausui ranskalaisen konkretistisen taiteen puolustaja Denise René. Denise Renén galleria on ollut yksi niistä, joiden kanssa Maire Gullichsen on vuosien saatossa ollut yhteistyössä. Modernismin kirkkaus ja harmonia ovat myös Maire Gullichsenin kokoelman hallitsevat piirteet. Fernand Léger’stä kulkee selkeä linja 1950-luvun Klar Form 1951-näyttelyn taiteilijain – Arp, Pillet, Léger, Calder, Magnelli, Vasarély, Deyrolle, Mortensen ja Baertling – kautta suomalaiseen konkretistiseen suuntaukseen, jonka vahva tuki Maire Gullichsen on ollut läpi vuosikymmenten. Ohi abstraktin informalismin ja ohi rajujenkin realististen vaiheiden konkretismi on sitkeästi säilyttänyt jalansijansa meidän taiteessamme, jopa niin, että se on Suomen nykyisen abstraktin taiteen voimakas ja miltei ainoa elävä suuntaus. Tämä linja on ilmeisen hallitseva myös nyt nähtävän kokoelman niin ulkomaisessa kuin kotimaisessakin taiteessa.

Kansainvälisen taiteen kokoelmista köyhässä maassamme Maire Gullichsenin kokoelma on arvokas ja omaleimainen kokonaisuus. Harvinaisin ja tasokkain esimerkein se valaisee erästä kansainvälisen modernismin tärkeää osa-aluetta ja sen vaikutuksen säteilyä oman maamme taiteeseen.

Ohi tämän kubismista lähteneen linjan – jonka näyttävimpiä esimerkkejä ovat Juan Grisin voimakas asetelma, Léger’n, Braquen ja Vasarelyn kokoelmat – Maire Gullichsenin valpas silmä on kiintynyt moniin ainutlaatuisiin teoksiin, joiden tekijät luetaan uudemman kuvataiteen eittämättömiin klassikoihin: Max Ernst, Kandinsky, Paul Gauguin, Raoul Dufy, Jean Arp, Aristide Maillol, Henri Matisse, Joan Miro, Georges Rouault, Wols ym.

Maire Gullichsenille taide ei merkinnyt ensisijaisesti kokoilun kohdetta, vaan se on ollut erottamaton osa hänen rikasta elämäänsä. Siitä näkyvinä osoituksina ovat näyttelyyn liittyvät kuvakudokset, keramiikkatyöt, kirjat, shakkipeli… Hän on käytännössä toteuttanut taiteen uudistajien jo viime vuosisadalla hellimän ajatuksen, ettei ole korkeaa taidetta ja alempia taidelajeja, vaan että TAIDE ON YKSI.

(Näyttelyluettelosta ”Kotimaista ja ulkomaista taidetta Maire Gullichsenin kokoelmista” kirjoitus ”Taide on yksi”, kirjoittanut Salme Sarajas-Korte, julkaissut Porin taidemuseo)