Muisto eletystä

Aarne Elomaa (syntynyt 1926, kuollut 2008)

Porilainen Aarne Elomaa toimi kotikaupungissaan monipuolisesti taiteen kentällä: kuvataiteilijana, taideyhdistystoiminnassa ja taiteen opettajana. Hänen tuotantoonsa sisältyy öljy- ja akvarellimaalauksia, piirustuksia sekä grafiikkaa. Elomaa ammensi oppia muun muassa taiteilija Unto Pusan taidekursseilta ja Eurooppaan suuntautuneilta

opintomatkoiltaan. Elomaan taide sai vaikutteita aikakauden modernistisista taidesuuntauksista. Uran alkuvaiheen realistinen esitystapa muuntui muotoihin perustuviin esittäviin aiheisiin, joihin hän 1960-luvun alkupuolella lisäsi surrealistisia elementtejä.

Näyttelyn maalaus viittaa 10.5.1968 järjestettyyn opiskelijamielenosoitukseen, jonka keskuksena oli Rue Gay-Lussac -niminen katu Pariisissa. Kahdenkymmenentuhannen solidaarisuutta vaativan opiskelijan ja poliisin väkivaltainen yhteenotto laajeni koko Ranskan laajuiseksi mielenosoitusten aalloksi.

Kaisu Koivisto (syntynyt 1962)

Kaisu Koivisto työskentelee kuvanveiston, tilataiteen, videon ja valokuvan parissa. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös maalauksia ja piirustuksia. Teoksissaan hän tarkastelee luonnon ja kulttuurin välisiä rajapintoja sekä tapoja, joilla ihminen pyrkii valjastamaan luontoa tarpeisiinsa.

Näyttelyn teoksissa Koivisto on selvittänyt New Yorkin agraarimenneisyyttä tutkimalla vanhoja karttoja. Hän kartoitti paikkoja, joissa on aikaisemmin ollut maatiloja ja laitumia. Nopeasti kasvaneen metropolin keskustan tuntumassa oli ollut lehmiä vain muutama vuosikymmen aiemmin. Kuvien lehmät ovat taiteilijan vanhoista kierrätyshuovista valmistamia taljoja, joita hän kuvasi eri puolilla kaupunkia. Urbaanit lehmät muistuttavat paikoista, jotka nopea kehitys on muuttanut kaupunkialueeksi tai jotka ovat juuri muutoksen alla.

Jan Eerala (syntynyt 1948)

Porissa asuva Jan Eerala työskentelee valokuvan, videon ja äänen parissa. Teoksissaan hän tarkastelee erilaisia kaupunki- ja luonnonympäristöjä dokumentoiden samanaikaisesti ainutlaatuisia hetkiä sekä jatkuvaa muutosta. Taiteilija on jo vuosikymmenten ajan kuvannut sekä äänittänyt Selkämeren luontoa ja erityisesti alueen lintulajien elämää.

Näyttelyssä esillä oleva valokuva on yksi tuhansista kuvista, joita nuori Jan Eerala otti matkoillaan 1960-luvulla. Taiteilijan mukaan virallinen syy kuljeskeluun oli lintujen tarkkailu, mutta enemmän häntä ehkä kiehtoi kulkurimainen elämä. Valokuvassa esiintyvän ystävänsä kanssa he liftasivat hetken mielijohteesta Helsinkiin, ilman rahaa ja eväitä. “Tällaisia retkiä tehtiin silloin tällöin. Hortoiltuamme pitkin ja poikin Hesan hiljaista yötä, liftasimme sitten takaisin Poriin”, Eerala kertoi.

Tero Kiiskinen (syntynyt 1948, kuollut 1996)

Tero Kiiskinen valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1974 ja toimi uransa aikana lavastajana lukuisissa teatteriproduktiossa. Tuottelias työ mahdollisti boheemin maailmanmatkailun, joka vei hänet pitkiksi ajoiksi etenkin Aasiaan. Matkoiltaan Kiiskinen keräsi esineitä aina roskista ja muovileluista tekstiileihin ja taiteeseen. Intohimoisen keräilijän vaikuttava, parintuhannen esineen kokoelma päätyi Kulttuurien museolle hänen kuolemansa jälkeen.

Kiiskinen tallensi matkakokemuksiaan päiväkirjoihin, valokuvaamalla, piirtämällä ja maalaamalla. Matkoilla syntyneet pienet paperiteokset kuvaavat maisemia, arkkitehtuuria, ihmisiä tai taiteilijan kokoelmaan päätyneitä esineitä. Näyttelyssä esillä olevat guassimaalaukset syntyivät Afganistanissa vuonna 1976. Tarkasti päivättyihin teoksiinsa Kiiskinen taltioi muun muassa yksityiskohtia hotellihuoneista, joissa matkallaan yöpyi.

Sari Moilala (syntynyt 1965)

Sari Moilalan abstrakteissa värimaalauksissa voi havaita liikettä ja tarinallisuutta, joskus tunnistettavia elementtejäkin. Taiteilija kuvaa maalausprosessiaan keinona päästä kiinni menneisiin muistoihin, kokemuksiin tai ratkaisemattomiin tunteisiin, jotka hän paljastaa värien ja liikkeen kautta kankaalle.

Näyttelyn Vanity Fair -maalauksiinsa Moilala on tallentanut muistoja kesän moniaistisista luontoelämyksistä. Taiteilija kuvaa työskentelyään seuraavasti: “Olen tietoisesti jättänyt luonnosten piirtämisen ja kuvaamisen vähemmälle ja pyrkinyt aistimaan ja kokemaan maiseman käyttäen kaikkia aisteja. Tärkeintä on se mitä minä koen, ei se mitä näen. Mikä tunnelma paikassa on, mitkä tuoksut ja äänet? Hiljentyessä luonnon keskelle voi kokea paljon. Maailman äärettömyydestä ihmisen pienuuteen ja kaiken pyhyyteen.”

Jenni Yppärilä (syntynyt 1980)

Jenni Yppärilän teoksissa yhdistyvät maalaus ja kuvanveisto. Hän on vuodesta 2012 asti dokumentoinut Suomessa ja eri maissa havainnoimaansa rakennettua ympäristöä kolmiulotteisen maalauksen muodossa. Taiteilijan tuotantoon kuuluu myös ääni- ja videoteoksia.

Yppärilän työskentelytapaan kuuluu rakennusten valokuvaaminen niiden todellisissa sijainneissa. Dokumentaatiota on kertynyt tuhansia kuvia, joista taiteilija käyttää otantoja teoksiinsa. Rakennukset ilmentävät elettyä historiaa ja nykyisyyttä, yhteiskunnan arvoja ja muutosta sekä yksilön sosiaalista ympäristöä. Irrotettuna ympäristöstään rakennukset muuttuvat ohikulun paikoista kohteiksi, joita voi tarkastella yhteiskunnan ja siellä asuvan ihmisen muotokuvina. Näyttelyn Jäljet jääneet -teoksessa esiintyvät rakennukset voi löytää Porista, taiteilijan syntymäkaupunki Oulaisista sekä Kalajoelta.