Vajiko Chachkhiani – The New Year
Kuratointi: Luigi Fassi ja Anni Venäläinen
Vajiko Chachkhianin (s. 1985) teoksia voi kuvata sielun tutkielmiksi, joiden keskeisiä teemoja ovat kuolema, menneen ja nykyisen välinen sovittamatonta suhde ja yksilön yritykset ymmärtää kärsimystä. Chachkhiani tutkii kuvanveiston, tilateosten ja liikkuvan kuvan keinoin psykologisia ilmiöitä kuten yksinäisyyttä ja väkivaltaa uskonnon, politiikan ja mytologian leikkauspisteessä. Usein hänen teoksiinsa sisältyy jonkinlainen tapahtuma, jonka kautta alkuasetelmasta avautuu psykoanalyysin tavoin tie syvemmällä sijaitseviin tulkinnallisiin ulottuvuuksiin.
Porissa nähtävässä yksityisnäyttelyssään Chachkhiani on valinnut lähtökohdakseen Arthur Rimbaud’n runon Orpojen lahjat, jonka hän koettaa kääntää visuaaliselle ja veistokselliselle kielelle. Runo on murheellinen kuvaus kahden orpolapsen joulunaikaisista odotuksista ja toiveista. Chachkhiani käyttää runoa ikään kuin partituurinaan, jonka tunnesisällön hän tulkitsee katsojalle. Esseessään Kääntäjän tehtävä vuodelta 1920 Walter Benjamin toteaa, että runouden kääntäminen toiselle kielelle viestinnällisesti on sellaisenaan mahdotonta, sillä runous on taiteen muoto, ei viestintää. Siten käännöksen tehtävä ei ole välittää viestiä, vaan pikemminkin hakea intiimiä suhdetta alkuperäiseen tekstiin, tullen siten itsekin lopulta runoksi. Chachkhianin taide sijoittuu juuri tähän tulkinnan ja uudelleenlöytämisen väliseen luovan vapauden tilaan. Hänen näyttelynsä tuo koettavaksi Rimbaud’n runollisen ajattelun hyödyntäen sen potentiaalia tunteiden ja filosofisten pohdintojen välineenä. Päämääränä on välittää katsojalle jotain Rimbaud’n runoista kuvanveiston kielellä. Samalla tavoin taiteilijan veistokset itsessään koettelevat kielen ilmaisukyvyn rajoja.
Näyttely koostuu toisiinsa unenomaisesti sulautuvista veistoksista ja liikkuvasta kuvasta. Veistokset ovat metaforia esineille, joita psykoanalyytikko Donald Winnicott kutsui siirtymäobjekteiksi. Tällaisia ovat erityisesti lelut ja muut esineet, joihin tukeutuen lapsi siirtyy varhaislapsuuden subjektiivisesta hoivaympäristöstä kohti laajempaa ymmärrystä maailmasta. Koska Rimbaud’n runoa on mahdoton tulkita visuaalisesti yksiselitteisin kuvin, Chachkhiani turvautuu vertauskuviin, jotka nekin ovat eräänlaisia korvikkeita, siirtymäobjekteja, tavoittaakseen yhtä aikaa runon sisältämiä merkityksiä, sekä kuvatakseen lapsen kokemusmaailmaa.
Yksinäisyydessä seisovan norsun siluetti peittyy heijastettuun kaatosateeseen. Eläimen hahmo on symbolinen. Toisaalta se viittaa painavuutensa kautta eksistentiaalisessa filosofiassa kuvattuun tiedon ja kokemuksen karttumiseen. Samalla se myös ilmentää melankoliaa ja tunnetta elämän merkityksen kadottamisesta, mikä voi kohdata elämän varrella ketä tahansa ihmisen yhteiskunnallisesta asemasta, kulttuurista ja identiteetistä riippumatta. Toisessa näyttelysalissa on vuoteessa nukkuva lapsi. Peitolle heijastettu kuva lentävästä linnusta tuntuu ikään kuin vartioivan lapsen lepoa. Hiljaa vuoteen vieressä odottaa toinen lapsi muistutuksena Rimbaud’n runon päähenkilöistä. Lasten seurana huoneessa on ilotulittein ”koristeltu” joulukuusi vertauskuvana lapsia elähdyttävästä jakamisen ja ilon kaipuusta.
Chackhiani tuo koettavaksi Rimbaud’n runon toivon ja pettymyksen tunteet näyttelyssään, joka luotaa ihmisen syvimpiä pelkoja, haluja ja tunteita samalla kun se avaa meille mahdollisuuden lumoutumiseen.
//
BIO
Vajiko Chackhiani (s. 1985 Tbilisissä, Georgiassa) asuu ja työskentelee Berliinissä ja Tbilisissä. Hän opiskeli Berliinissä taideyliopistossa (Universtität der Künste Berlin) professori Gregor Schneiderin johdolla vuoteen 2013. Hän on myös opiskellut Matematiikkaa ja informaatiotiedettä Tbilisin teknillisessä yliopistossa. Hänen yksityisnäyttelyihinsä lukeutuvat mm. Finger, Fist, and Thumb Sucking, WHITE SPACE, Peking, Kiina (2022); Lower than the Sky, Kunstmuseum Brandts, Odense, Tanska (2022); Heavy Metal Honey, Bundeskunsthalle, Bonn, Saksa (2018), Many Lives Pass By While Imitating Death, Kunsthaus Dahlem, Berliini, Saksa (2015); Both, Museum für Gegenwartskunst, Siegen, Saksa (2014). Hänen teoksiaan on ollut esillä myös seuraavissa näyttelyissä: NIRIN – The 22nd Biennale of Sydney, Australia (2020); A Good Neighbour, Pinakothek der Moderne, München, Saksa, yhteistyössä Istanbulin Biennalen kanssa (2018); Wieder und Wider, Hamburger Kunsthalle, Hampuri, Saksa (2018); WAITING. Between Power and Possibility, Hamburger Kunsthalle, Hampuri, Saksa (2017). Vuonna 2017, hänen teoksensa “Living Dog Among Dead Lions” oli esillä Georgian paviljongissa Venetsian biennaalissa. Chachkhiani oli ehdolla Kunstpreis Böttcherstraße palkinnon saajaksi vuonna 2018, hän sai Villa Aurora Fellowship -stipendin Los Angelesissa, Residency Grant Tokyo -apurahan vuonna 2018, sekä Rubens Promotional Award -palkinnon vuonna 2017.
Red-tailed Hawk Footage Provided by Ferris Akel, III. Used under license.