Museorakennus

TAIDEMUSEON TILAT

Taidemuseon näyttelytilat ovat suuri Halli (800 m2), laajennusosa Siipi (300 m2) ja sen yhteydessä oleva pienempi Projektitila, johon sijoittuu myös 1600-luvulta peräisin oleva holvikellari. Maan alla sijaitsevaan Siipeen vievien lasikäytävien väliin jää Veistospiha, jossa voidaan esitellä ulkoteoksia ja järjestää tapahtumia.   

Erilaisten tilaisuuksien ja pedagogisten toimintojen käyttöön on taidemuseorakennuksesta varattu omia tiloja. Taidemuseorakennuksen itäpäädyn 2. kerroksessa sijaitsevat työpajatila, sekä varattavissa oleva luentosali, jota voidaan käyttää joustavasti myös erilaisten taidemuseon tapahtumien tai näyttelyiden järjestämiseen, sekä pieni neuvotteluhuone. Halliin sijoittuu Tee itse -piste, joka on avoin kaikille näyttelykävijöille. Tee itse -pisteen osallistavat sisällöt vaihtuvat näyttelyiden mukaan.  

Aulassa sijaitsevat taidemuseon asiakaspalvelupiste ja museokauppa. Asiakaspalvelussa toimii myös virallinen matkailun Info-piste, jota kehitetään yhteistyössä Visit Porin kanssa. Museokahvila sijaitsee aulan yhteydessä, samoin yleisön käytössä oleva naulakko, säilytyslokerikot ja wc-tilat. Taidemuseon tilat on tehty esteettömiksi. 

Henkilökunnan toimistotilat, sosiaalitilat sekä taidemuseon taustatilat ja varastot sijaitsevat rakennuksen länsipäädyssä, sekä osin itäpäädyn 2. kerroksessa. Taidemuseon käsikirjasto ja arkisto sijoittuvat taidemuseorakennuksen länsipäädyn 2. kerrokseen. Tavoitteena on lähivuosina avata käsikirjastoa ja arkistoa tutkijoiden ja opiskelijoiden käyttöön. 

PAKKAHUONEESTA TAIDEMUSEOKSI

Porin taidemuseo sijaitsee kaupungin ydinkeskustassa Kokemäenjoen varrella vahassa pakka- ja vaakahuoneessa, joka rakennettiin alunperin tullilaitoksen käyttöön. Museorakennus on osa 1800-luvulla syntyneiden Porin uusrenessanssihenkisten rantakortteleiden rakennushistoriallisesti arvokasta kokonaisuutta.

Vuonna 1558 perustettu Pori on merenkulku-, kauppa- ja 1800-luvulta alkaen myös teollisuuskaupunki. Joki ja jokirantaan sijoittunut vanha satama muuttuivat vähitellen vaikeakulkuiseksi jääkauden jälkeisen hitaan, mutta yhä edelleen jatkuvan maankohoamisen seurauksena. Jo viime vuosisadan alusta alkaen suuret purjelaivat joutuivat jäämään merelle. Ne ankkuroituivat jokisuiston läheisyydessä sijaitsevalle Reposaarelle, josta tuontitavarat kuljetettiin pienemmillä aluksilla ja proomuilla parin kymmenen kilometrin matka ylös Kokemäenjokea kaupunkiin.

Pohjoismaisten puukaupunkien tavoin myös Pori tuhoutui useaan otteeseen historian kuluessa suurissa tulipaloissa. Viimeinen suurpalo tapahtui vuonna 1852. Keisari Nikolai I vahvisti vielä samana vuonna lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin laatiman Porin uuden asemakaavan, jonka myötä syntyivät kaupungin kiviset rantakorttelit sekä kauniit puistoakselit. Pohjoispuisto ja sen jatkeena oleva raatihuoneenpuisto rajautuvat C.L. Engelin suunnittelemaan raatihuoneeseen (1841), joka vanhan ydinkeskustan korkeimmalla paikalla hallitsee jokirannan arkkitehtonista näkymää yhdessä idempänä sijaitsevan vuonna 1863 valmistuneen Keski-Porin kirkon kanssa.

Heideken 1858 ja Nyström 1897

Raatihuoneen alapuolelle, jokirantaan rakennettiin kivinen vaaka- ja pakkahuone vuonna 1858 – 1860. Suunnitelmat laati arkkitehti C.J. von Heideken. Koko korttelin mittainen rustikoitu rakennus muodostaa joelta katsottaessa renessanssihenkisen jalustan Engelin raatihuoneelle kuvaten näin symbolisella tavalla talouselämän ja hallinnon välistä suhdetta maamme ensimmäisen teollistumiskauden alussa.

Vuosisadan loppuun mennessä vaaka- ja pakkahuone kävi ahtaaksi. Rautatie oli saatu kaupunkiin ja Porin odotettiin kohoavan valtakunnallisesti merkittäväksi ulkomaankaupan kauttakulkusatamaksi. Laajennussuunnitelmat tilattiin arkkitehti Gustaf Nyströmiltä. Uudistettu rakennus otettiin käyttöön syyskuussa 1897.

Vaaka- ja pakkahuone sai Nyströmin myötä nykyisen ulkoisen muotonsa. Uusi suunnitelma kaksinkertaisti rakennuksen syvyyden sekä erotti sen kahdeksan metriä leveällä kujalla raatihuoneen puistosta. Samassa yhteydessä Nyström korotti pakkahuoneen päädyt kaksikerroksisiksi torneiksi. Tyylillisesti laajennussuunnitelma jatkoi Heidekenin viitoittamalla linjalla kehittäen alkuperäisen pakkahuoneen uusrenessanssiin viittaavaa muotokieltä vapaasti eräänlaisen akateemisen jälkiklassismin hengessä.

Taidemuseoksi

Porin nykyinen satama Mäntyluoto otettiin asteittain käyttöön aivan vuosisadan alusta alkaen. Vähitellen sinne siirtyi myös suurin osa tullin toiminnoista. Jokirannassa sijaitseva pakkahuone jäi käytön vähentyessä vaille hoitoa. Tullikamari sai sataman läheisyyteen ajanmukaiset tilat vuonna 1963. Vanhalle, rappeutuneelle, mutta arvokkaalle rakennukselle lähdettiin etsimään uutta käyttöä.

Varsin pian esille nousi ehdotus taidemuseon perustamisesta. Ajatusta kannatti myös maamme taiteen suuri mesenaatti ja kulttuurivaikuttaja Maire Gullichsen, joka toimi hankkeessa monella tapaa aloitteellisesti. Porin kaupunginvaltuusto varasikin rakennuksen tontteineen taidemuseokäyttöä varten 7.6.1967. Piirustusten saamiseksi käännyttiin arkkitehti Kristian Gullichsenin puoleen. Satakunnan museon ja kirjasto-työväenopiston uudisrakennushankkeet astuivat kuitenkin päätöksenteossa edelle ja siirsivät taidemuseon lopullisen toteuttamisen vielä vuosikymmenen päähän.

Pakkahuoneen saneeraus taidemuseoksi käynnistyi toden teolla 1970-luvulla. Työ toteutettiin vaiheittain. Suunnitelmat rakennuksen muuttamiseksi laati arkkitehtitoimisto Arkkitehdit Ky Kristian Gullichsenin johdolla. Ulkoasultaan rakennus palautettiin vuoden 1897 asuun. Alkuaan kylmiksi varastoiksi tarkoitetut sisätilat jouduttiin rakentamaan lähes täysin uudelleen. Pyörökaariovet muuttuivat ikkunoiksi, joiden kautta avautuu näkymä näyttelytiloista kauniin jokirannan historialliseen ympäristöön. Lopullisesti taidemuseo valmistui vuonna 1981.

Museon kerrosala on noin 2800 m², josta määrästä suuren näyttelytilan osuus on noin 800m² ja näyttelytoimintaan käytettyjen aulatilojen osuus noin 200 m². Modernismin – tekisi mieli sanoa, konstruktivismin – hengessä toteutettu näyttelytilojen järjestely on osoittautunut erittäin onnistuneeksi sekä esteettisessä että myös museoteknisessä mielessä.

Taidemuseon laajennus

Vuonna 1997 käynnistyivät valmistelutyöt Porin taidemuseon laajentamiseksi raatihuoneen mäkeen. Ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin aula- ja kahviotilojen uudelleenjärjestely, minkä myötä museon kauppa sai itselleen valoisat, intiimit tilat täysin uusitun kahvion yhteyteen. Kulku toisen kerroksen luentosaliin sekä päivähoidon työpajan ateljeetiloihin saatiin samalla kertaa luontevaksi.

Keväällä 1999 alkoi varsinaisen laajennusosan, siiven, rakentaminen. Noin 350 m² siipi ei riko historiallisesti arvokasta ympäristöä. Rakennus on sijoitettu kokonaisuudessaan maan alle ja varustettu kattoikkunoin. Taidemuseon ja laajennuksen välinen yhteys Pakkahuoneenkadulla on toteutettu lasikäytävin, joiden välistä tasannetta voidaan käyttää tilanteen mukaan sekä näyttelytoimintaan että vaikkapa veistospuiston tarpeisiin. Laajennusosan rakennustyöt saatiin päätökseen keväällä 2000. Porin taidemuseo juhlisti uuden siiven valmistumista kunnioittamalla Maire Gullichsenin merkittävää elämäntyötä näyttelyllä Maire Gullichsen. Kuvataide, taideteollisuus, arkkitehtuuri.

Mielenkiintoisen lisän taidemuseon laajennusosa sai pohjatöitä varten kesällä 1998 tehtyjen arkeologisten kaivausten tuloksena. Paikalta löytynyt 1640-luvulle palautuva kivikellari on säilytetty osana laajennuksen struktuuria.

TAIDEMUSEON PERUSKORJAUS 2023-2024

Taidemuseossa toteutettiin laaja peruskorjaus vuosina 2023-2024. Peruskorjaukseen sisältyi heinäkuussa 2021 tapahtuneen tulipalon aiheuttamien vaurioiden korjaaminen. Lisäksi taidemuseon rakennusfysikaalisen toiminnan osalta kriittiset rakenneosat sekä rakennuksen länsipäädyn talotekniikan varusteet ja laitteet uusittiin.  

Vaativassa peruskorjauksessa vaalittiin rakennuksen ajallisia kerrostumia ja tilojen henkeä. Olennaisia säilytettäviä arkkitehtuurisia piirteitä ja yksitysikohtia ovat mm. 1 krs. tilojen mäntypuupaneelista tehdyt katot, teräsovet, Hallin kaari-ikkunat, punatiililattia, katon rakenteet ja kattoikkunat. Peruskorjauksen myötä toteutuneita yleisölle näkyvimpiä muutoksia on vuodesta 1981 erillisessä kiinteistössä toimineen Poriginal-gallerian siirtäminen taidemuseorakennukseen. Samalla taidemuseon kahvila siirrettiin takaisin alkuperäiselle paikalleen tilaan, joka on viime vuodet toiminut Projektihuone-nimisenä näyttelytilana. Lisäksi sisääntuloaulassa sijaitseva 2. kerrokseen johtava, vuonna 2017 toteutettu, kierreporras poistettiin ja korvattiin seinän taakse sijoitettavalla suoralla portaikolla. Näillä muutoksilla saavutettiin tämän päivän tarpeita palveleva, sisätilojen alkuperäistä taidemuseoarkkitehtuuria kunnioittava kokonaisuus. Tehtävät muutokset ovat rakennushistoriaselvityksen (arkkitehti Anu Laurila, Vahanen Rakennusfysiikka Oy, 2022) suosituksen mukaisia palauttavia muutoksia.